Vierailin eduskunnassa ensimmäistä kertaa. Opas kertoi, kuinka valkoiset marmoriportaat on käsin veistetty. Niitä on niin paljon, että jono olisi kahden kilometrin mittainen. Jokaisessa korkeassa huoneessa oli upeita veistoksia ja maalauksia.
Rakennuksen hulppeus ja kauneus tuntui kuitenkin brutaalilta. Siksi, että hetkeä myöhemmin sen ytimessä, istuntosalissa, keskusteltiin siitä, miten suomalaiset jäävät vaille hoitoa sote-säästämisen vimmassa. Nuorten tulevaisuutta nakerretaan sosiaaliturvan leikkauksilla.
Myös Pohjois-Savon vaakuna koristaa eduskunnan istuntosalin kattoa. Tasavertaisena muiden vaakunoiden joukossa.
Itä-Suomen merkitystä korostetaankin kyllä juhlapuheissa. Merkitystä Suomen ja Euroopan turvallisuudelle. Tosiasiassa kotiseutumme ei kuitenkaan vaikuta hallitusta juuri kiinnostavan, kun katsotaan tekoja. Katsotaan lukuja.
Savo-Karjala ei voi olla köyhä mökkivyöhyke, jonka harteilla koko maan turvallisuus lepää, mutta jonne ei riitä hyvinvointia. Tässä ”kiitollisuudessa” on jotain samaa, kuin siniseksi valaistussa Finlandia-talossa ja kiitoskorteissa tuen osoituksena hoitoalalla työskenteleville. Ei paljon lämmitä.
Eriarvoisuuden lisääntyminen johtaa alueella syveneviin ongelmiin, joiden hintaa maksamme köyhyytenä, sairauksina, huolena, toivottomuutena.
Tarvitsemme uskoa tulevaisuuteen, mutta sitä ei Orpon (kok.) ja Purran (ps.) johdolla näytä Savo-Karjalan asukkaille riittävän.
Taija Miettinen
Kuopion vasemmiston aktiivi
Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 25.10.2023.