Valtuutettu Soile Sirkka piti puheenvuoron tilinpäätöksestä 15.5 kaupunginvaltuuston kokouksessa.
Suomella ja Kuopiolla on takanaan muutosten aika niin talouden kuin palvelujärjestelmän ja sen käyttäjien näkökulmasta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun siirryttyä hyvinvointialueelle, olemme edelleen paljon vartijoina. Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistymisen myötä Kuopion palvelurakenteen painopisteet keskittyvät nyt muiden muassa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, ympäristöpalveluihin sekä koulutukseen ja varhaiskasvatukseen.
Kaupungin organisaatiossa kaupunginvaltuusto on vain jäävuoren huippu. Meillä Kuopiossa on erinomaisen asialleen omistautunut ja perehtynyt virkahenkilöstö, jonka tarjoaman tiedon ja tilastoinnin valossa me navigoimme ja teemme päätöksiä. Kuopiolaisten terveyden, hyvinvoinnin ja viihtyvyyden edistämisen tulee olla tietoperustaista. Silti tieto ei itsessään yksin riitä, vaan meillä on oltava myös rohkeutta tarkastella sitä rehellisesti ja toimia hälyttävien tilastojen korjaamiseksi.
Meillä on nähtävillä lukemia, joiden parantaminen vaatii kaupungilta yhteistä tahtotilaa. Tilastolukemat eivät nimittäin kerro vain luvuista, vaan kuopiolaisten hyvin- tai pahoinvoinnista. Niiden takana on yksilöitä inhimillisine tarinoineen, niiden takana olemme me.
Strategiassamme todetaan Kuopion olevan “paras paikka kasvaa ja oppia.” Meidän on kuitenkin syytä muistaa, ettei kasvu ja oppiminen rajoitu vain lapsuuteen ja nuoruuteen, sillä kehitymme jatkuvasti yksilöinä ja yhteisönä.
Tarkastuslautakunta nostaa arviointikertomuksessaan esiin äärimmäisen tärkeitä ja myös kipeitä asioita kaupunkimme tilasta. Lakisääteinen ehkäisevä päihdetyö on tehokas keino lievittää sekä inhimillistä että yhteiskunnallista haittaa ja kärsimystä. Nykytilanteessa hoitoa, tukea ja apua tarvitsevia on enemmän kuin resursseja niiden tarjoamiseen.
Tilinpäätöksessäkin strategiseksi riskiksi nostetaan esiin riski kuntalaisten resurssit ylittävästä palvelutarpeen kasvusta. Riskien tunnistaminen on alku, se kuinka toimimme nyt, määrittää tulevaa joko rikkovasti tai rakentavasti.
Meillä on jo olemassa ammattitaitoista ja osaavaa henkilöstöä, aktiivisia läheisverkostoja, vertaistukiryhmiä ja järjestötoimijoita. Meidän tehtävänämme on tarjota avuntarvitsijoille ja avuntarjoajille riittävät resurssit toimia yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Peruspalveluilla pystymme vaikuttamaan laaja-alaisesti ja ennen kaikkea edullisemmin ennaltaehkäisevästi.
Sotaveteraanipappani vertasi taloutta kauhaan, jolla ammennetaan jyviä. Talouden tulisikin olla väline, jolla ammennetaan hyvinvointia sinne missä sitä eniten sillä hetkellä tarvitaan. Rahalla ei ole itseisarvoa, vasta sen käyttäminen määrittelee sen arvon ja hyödyn. Talousnarratiivissa ja –puheessa nostamme rahan keskiöön ja pidämme taloustiedettä luonnontieteiden veroisena tarkkuudessaan, vaikka asia ei näin ole. Talouspolitiikka ei ole arvovalinnoista vapaa. Meidän on kyettävä näkemään toimintamme vaikutukset koko kaupungin mittakaavassa.
Vuoden 22 talousarvio laadittiin 15,6 miljoonaa euroa alijäämäiseksi ja tilikauden tulos muodostui lopulta 4,3 miljoonaa euroa alijäämäiseksi ollen näin ennakoitua merkittävästi parempi. Kuopiossa on kykyä, osaamista ja halua innovoida ja ajatella toisin. Kuopiossa on investoitu voimakkaasti suuriin ja näkyviin hankkeisiin ja se on herättänyt positiivista kiinnostusta yli kuntarajojen.
Kasvun keskelläkin meidän on hyvä pysähtyä tarkastelemaan millä periaatteilla ja arvoilla kehitämme kaupunkiamme. Kasvun ei sovi muodostua addiktioksi, vaan meidän on pidettävä kirkkaana mielessä, kenelle kaupunkia rakennamme. Jälleenrakennamme yhteiskuntaa koronan jäljiltä ja sen vaikutukset näkyvät laajalti muun muassa työmarkkinoilla ja oppilaitoksissa vielä pitkään.
Jokaisella oppilaalla ja opiskelijalla, joka ei kouluun kykene on siihen painava syy. Vastaukseksi hätähuutoon meiltä päättäjiltä ei riitä vedota siihen, kuinka kouluissa ja oppilaitoksissa on palveluita ja tukimuotoja käytettävissä, mutta ihmiset eivät saavu paikalle niitä hyödyntämään. Yksilön vastuuttaminen omasta toimintakyvystään on ulotettu alkamaan jo lapsuudesta. Ihmisiltä odotetaan tarjottuihin palveluihin soveltumista ennemmin kuin loisimme heidän tarpeisiinsa sopivia tukimuotoja. Tässä meillä on vielä kehitettävää.
Osallisuuden kokemukset ja yhteenkuuluvuuden tunne vaikuttavat hyvinvoinnin lisäksi myös kokonaisturvallisuuteen. Mitä pienemmät hyvinvointi- ja tuloerot, sitä rauhallisempi ja turvallisempi yhteiskunta meillä on. Kulttuuri-, nuoriso- ja kirjastopalvelut jäävät usein huomiotta, kun puhumme eriarvoisuuden vähentämisestä, turvallisuudesta ja vakaammasta yhteiskunnasta. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä on maksuttomia ja jalkautuvia palveluita, jotka ovat kaikkien käytettävissä ikään, liikunta- tai toimintakykyyn, etnisyyteen tai varallisuuteen katsomatta.
Meidän tulee istuttaa puita, joiden varjossa emme tule itse istumaan. Meidän tehtävämme on luoda parhaat mahdolliset puitteet ja luottaa siihen, että ihmiset tekevät, kukin omilla resursseillaan, aina parhaansa.