Tänään ja toivottavasti vielä huomennakin puhutaan ikäihmisten asumisesta sekä kotihoidosta. Käynnissä on vaalikevät, jossa ratkaistaan paljon: miten vanhukset asuvat, saavatko he tarvittavan tuen elämiselleen?
Yhden määritelmän mukaan säännölliseen kotihoitoon kuuluu asiakkaan toimintakyvyn ylläpitäminen, ravinnosta, lääkehoidosta sekä hygieniasta huolehtiminen. Hoivapaikkoja vähennetään, jolloin yhä heikkokuntoisemmat joutuvat asumaan pidempään kotona. Tällöin asiakkaan avuntarve voi olla suuri.
Ravitsemus- ja lääkehuollosta sekä henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen ovat kotihoidossa kolme keskeisintä asiaa, joiden laadusta ei tulisi tinkiä. Kotihoidon tulisi tarjota aikaa kohtaamiselle, keskustelulle ja kuuntelulle. Toteutuuko tämä?
Edellä on kysymyksiä, joiden kanssa esimerkiksi Kuopiossa kotihoidon työntekijät joutuvat lähes joka päivä kamppailemaan. Kun yhdellä työntekijällä on liian paljon asiakkaita, aiheuttaa se kiirettä ja stressiä. Syntyy ongelmia, jotka saattavat hyvää työtä tekevät työntekijät ahtaalle ja aiheuttaen jatkuessaan eettistä stressiä. Nykyisestä kiireestä kertonee, että usein aamulääkkeiden antajat ehtivät paikalle vasta lounasaikaan.
Mikä on henkilökunnan tahtotila, kun työlista on täynnä, eikä ehdi pitämään ruokataukoa? Varmasti se voi näkyä myös työn tekemisessä. Siirtymiset paikasta toiseen lisäävät kiirettä etenkin, kun siirtymäaikoja ei ole kunnolla huomioitu työlistoja tehdessä. Välimatkaa asiakaspaikkojen välillä voi kuitenkin olla useampi kilometri. Siirtoajat joudutaan nipistämään asiakastyöstä, jolloin työn vaikuttavuus ohenee. Ongelmavyyhteä lisää se, että hyvinvointialueelle siirtymisen myötä kotihoidon pysäköintietuus kaupungin parkkipaikoille poistettiin.
Näyttää vahvasti siltä, että tunnollisesti työtään tekevät hoitajat repivät tämän kaiken irti omasta työhyvinvoinnistaan: ruoka- ja kahvitauot eivät toteudu läheskään aina, hyvä, jos wc:ssä ennättää piipahtaa.
Inhimillinen ratkaisu kiireen purkuun ja vaikuttavuuden lisäämiseen olisi lisätyövoima, mutta onko hyvinvointialueella mahdollisuus panostaa henkilökuntaan? Valtiovallan suuret leikkaussakset leijuvat varjona yllä, joten tähän ei taida uskallus riittää. Entä jos sittenkin kyseenalaistettaisiin?
On selvää, että kotihoidon työntekijät haluavat enemmän aikaa asiakkaidensa eli pääosin ikäihmisten kohtaamiseen, hoitoon ja huolenpitoon. Hoitajan käynti voi olla asiakkaalle päivän ainoa kanssakäyminen toisen kanssa. Sosiaalinen kanssakäyminen luo hyvinvointia siinä, missä sopivat lääkkeet ja ravitseva ruoka. Kiireettömässä ilmapiirissä olisi aikaa myös katsoa, syökö ihminen hänelle tarjotun aterian, vai löytyykö se jääkaapista seuraavan työntekijän tullessa käymään.
Kotihoidon työntekijät haluavat antaa osaltaan parhaan mahdollisen osaamisen ja panoksen ikäihmisten hyvään ja monipuoliseen elämään. Nähdäänkö tämä valtiovallan taholta pelkkinä numeroina, prosentteina ja osaoptimoinnin kohteena, halpuutusketjuna?
Kun viimeaikaisia päätöksiä katsoo, niin juuri siltä se näyttää. Ensimmäistä säästöaaltoa seuraa toinen, sitten kolmas jne. Kotihoidon asiakkaat, hoitajat ja omaiset ovat näillä aalloilla kuin lastut laineilla.
Vasemmiston alue- ja kuntavaaliehdokkaat
Marko Haakana, Kuopio
Jaakko Juntunen, Kuopio
Kalle Keinänen, Kuopio
Pekka Kinnunen, Siilinjärvi