Kun sosiaalihuoltoon ei kiinnitetä huomiota, sosiaalisilla ongelmilla on tapana vaikeutua. Aluevaaleista käydyssä julkisessa keskustelussa sosiaalihuolto on jäänyt terveydenhuollon varjoon. Sosiaalisia ongelmia voidaan joko vähentää tai lisätä paikallispolitiikalla.
Perheväkivaltaa kohtaavien tuen tarve voi jäädä tunnistamatta tai edennyt muistisairaus huomaamatta, jos sosiaalityöntekijöiltä viedään mahdollisuudet tavata asiakkaita. Jos sosiaalityön resursseja minimoidaan, on työllä vaarana typistyä pelkäksi päätöksenteoksi. Riskinä tällöin on, että juuri he, jotka eniten apua tarvitsisivat, jäävät avun ulkopuolelle.
Hallitus on leikkaamassa 100 miljoonaa euroa sosiaalihuollosta ilman konkreettisia keinoja vähentää asiakkaiden palvelutarvetta. Jo nykyisissä olosuhteissa syntyy eettisesti kyseenalaisia tilanteita. Virassa olevat sosiaalityöntekijät kantavat henkilökohtaista virkavastuuta asiakkaistaan.
Julkisten resurssien käyttöä pitää tehostaa vähentämällä palvelujen tarvetta. Ei sokeasti budjettia leikkaamalla. Tämä toteutetaan panostamalla kustannustehokkaaseen ennaltaehkäisyyn eli esimerkiksi yhteistyöhön, täydennyskoulutukseen ja yhteisöllisyyden edistämiseen.
Kun rakenteita saadaan kuntoon, tuen ja palvelujen tarve vähenee. Yhteisiä ratkaisuja on etsittävä, jottei vastuunkanto jää yksin hyvinvointialueiden harteille.
Aivan kuten potilaan tulee voida luottaa saavansa hoitoa, tulee sosiaalihuollon asiakkaan voida luottaa saavansa apua.
Jenna Väätäinen
Sosiaalityöntekijä, YTM
Kunta- ja aluevaaliehdokas
Vasemmistoliiton Kuopion kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja