Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoama Nykysuomen sananparsikirja ”Rapatessa roiskuu” koostuu moninaisista mietelmistä ja sutkauksista. Useimmiten ne ovat syntyneet arkielämän ihmettelyyn tai vaikean tilanteen näkemiseen komiikan läpi. Kirja sijoittaa Kestilään murreasuisen sanonnan ”Leikkaus onnistu, potilas kuoli.”
Parhaillaan käynnissä olevien hallitusneuvottelujen yksitotisena tavoitteena tuntuu olevan muodostaa riittävän leikkauskykyinen hallitus, joka ei empatiaa osoita saksittaviksi joutuville asioille tai niille altistuville ihmisille. Nämä leikkaajat eivät ole mitään taitavia kirurginveitsen käsittelijöitä vaan sinileimakirveellä ronskisti siivuja veteleviä tyyppejä.
Tulevat leikkaukset pyöritellään sanapajoissa sopivan houkutteleviksi niellä. Reformipöydästä tarjoillaan indeksijäädykettä rakenneuudistetulta lautaselta. Kovin kiiltokuvamaiselta kuulostaa uudistus, joka tosiasiassa saattaa viedä yhteiskuntaa vuosilla, vuosikymmenellä tai -sadalla taaksepäin. Se siis taannuttaa, ei uudista. Huomattakoon myös, ettei yhteiskuntatutkimusta tai sosiaalisten vaikutusten arviointia juurikaan käytetä.
Jäädytetty indeksi leikkaa erityisesti pienituloisen ostovoimaa. Inhimillisen hädän ja huolen lisäksi se heijastuu myös kotimaan kysyntään sitä heikentävästi. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten osalta on anteeksiantamatonta, että maan tuleva hallitus näyttää toimivan hyvänä alihankkijana ruokajonojen kasvattamisen suhteen.
Voi olla, että alkuun kuuden ja sen jälkeen kolmen miljardin leikkausoperaation jälkeen Suomen hyvinvoinnin tasa-arvosta sanotaan kestiläläisen sananparren mukaisesti ”leikkaus onnistu, potilas kuoli”. Onko kyseinen hoitomenetelmä kuitenkaan ainoa mahdollinen? Onko se välttämätön saati tarpeellinen? Onko sillä muuta kuin ideologista perustetta? Onko oikealaitamyötäinen diagnoosi oikea?
Mikäli pelkän valtion velkasumman tuijottamisen sijaan maltettaisiin katsoa myös paljonko valtiolla on omaisuutta ja saatavia sekä sitä millainen määrä yhteisiä veroeuroja katoaa verovälttelyn mustaan aukkoon, saattaisi lopputulos hämmästyttää. Valtion omaisuus on noin 100 miljardia, saatavat noin 240 miljardia ja verovälttely imaisee sekin enemmän kuin nyt on suunniteltu leikattavaksi.
Kenties neuvottelupöydistä kantautuva hokema, ettei empatiaa tarvita, onkin leikkausintoilijoiden omaa itsesuojelua omantunnon kirskuvalta ääneltä ”hyi, me leikataan!” Rapatessa ja leikatessa todellakin roiskuu!
Marko Haakana
Marko on sairaanhoitaja (YAMK). Hänellä on kuopiolaisuutta 2,5 vuoden kokemuksella. Marko toimi Joensuun kaupunginvaltuutettuna 1.1.2001 – 9.11.2020.