Kuvitellaan hetki, että joutuisit nyt asunnottomaksi, missä ja miten söisit päivän ateriasi? Missä peseytyisit? Miten kävisit töissä tai miten onnistuisi työnhaku tuossa tilanteessa? Entä missä tapaisit läheisiäsi? Missä säilyttäisit omaisuuttasi, esimerkiksi vaihtovaatteitasi? Miten ylipäätään arvioisit selviytyväsi päivästä toiseen?
Näihin kysymyksiin yhä useampi suomalainen joutuu etsimään vastausta, kun Orpon ja Purran hallitus lisää toimillaan asunnottomuutta. Hallituksen rajut leikkaukset sosiaaliturvaan ovat aiheuttaneet häätöjen aallon. Jatkossa kohtuuhintaista asuntoa on yhä vaikeampi löytää, kun hallitus vetäytyy roolistaan kohtuuhintaisen asumisen edistäjänä.
Samaan aikaan hallitus leikkaa järjestöiltä, hyvinvointialueiden sosiaalihuollosta sekä asumisneuvonnasta – juuri niiltä tahoilta, jotka pystyisivät näissä tilanteissa olemaan avuksi. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevaisuus on leikkausten myötä todella epävarma. Hyvinvointialueilta on jo leikattu valtavasti, ja odotamme kauhulla tietoa siitä, miten hallitus aikoo kohdistaa sosiaalihuoltoon kohdistuvat 100 miljoonan euron lisäleikkaukset.
Politiikkaa tehdään enemmistön arvovalintojen mukaan. Jos enemmistöllä on aitoa tahtotilaa, keinoja tilanteen parantamiseksi löytyy. Itse asiassa Suomi olikin pitkään edelläkävijä asunnottomuuden torjumisessa, mutta nyt suunta on päätetty muuttaa. Tämä on julma ja epäinhimillinen poliittinen arvovalinta.
Savon Sanomat uutisoi (25.3.), että katu on kallis koti. Pitkäaikaisasunnottomuus maksaa Kuopiolle 3,6 miljoonaa euroa vuodessa. Mikä mahtaa olla hallituksen leikkauksien lopullinen hinta euroissa? Entä mikä hinta on menetetyillä elinvuosilla tai inhimillisellä kärsimyksellä?
Laura Meriluoto
Kansanedustaja, aluevaaliehdokas, Kuopio
Jenna Väätäinen
sosiaalityöntekijä YTM, kunta- ja aluevaaliehdokas, Kuopio
Taija Miettinen
röntgenhoitaja AMK, kunta- ja aluevaaliehdokas, Kuopio
Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 28.3.2025