On tutkittu fakta, että kun politiikka on vahvasti maahanmuuttokriittistä, rasismi kasvaa vähemmistöjen arjessa ja näyttäytyy esimerkiksi ahdisteluna ja väkivaltana. Tämä vaikuttaa esimerkiksi siten, että jos lapset eivät näytä suomalaisilta, vanhemmat pelkäävät päästää heitä ulos leikkimään.
Miten tämä auttaa suojelemaan suomalaisuutta, minkä rasistisen häirinnän tekijät yleisesti nimeävät motiivikseen?
Kysymys ei ole politiikasta, vaan se on arkielämän todellisuudesta ihmisille, jotka kohtaavat ongelmat arjessaan. He toivovat elämää ilman jatkuvaa häiriköintiä, ja he haluavat luottaa viranomaisiin. He haluavat elää rauhassa väittämiltä, joiden mukaan he ovat muka tulleet salaa tuhoamaan lännen.
Kerronkin nyt muutamien kuopiolaisten kokemuksia, joilla tuoda meneillään olevat kohut lähemmäksi käytännön elämää:
Istuin kaupungin päättäjien ja Kuopion irakilaisten kanssa keskustelemassa kunnallispolitiikasta. Hiljenimme, kun puheenjohtaja Ahmed Alsherif toi esille perussuomalaiset. Kuulimme kokemuksia vihamielisyydestä monen arjessa: Lapsia kiusataan, naisia häiritään. Luottamus päättäjiin rakoilee, kun Kuopioon hyvin kotoutunut yhteisö kohtaa perussuomalaisten suunnalta jatkuvaa parjaamista. Arjen kokemukset kohtaavat politiikan pyörteet, ja usko tulevaan horjuu.
Tämä yhteisö on ollut pitkään perussuomalaisten huulilla– eikä kotoutumisesta kiitellen. Puolue vastusti kaupungin kotouttamisohjelmaa, Mika Wallius (ps.) loi uhkakuvia rikollisuudesta ja Markus Jukarainen (ps.) piti ideologisia puheenvuoroja monikulttuurisuuden tuhoista.
Voiko irakilaisyhteisö luottaa päätäntävaltaan, joka hyväksyy ja vaalii tuollaista asennetta?
Keskustelujen perusteella kenialaistaustaisten, Kuopiossa asuvien Linda ja Eric Bosiren huolet ovat samoja. Lasten ahdistelu jopa kotipihalla yleistyy ja luottamus päättäjiin horjuu, kun hallituskohujen keskellä moni puolusti kohuttujen poliitikkojen tekoja ja sanoja.
Tämän kaiken kokeneelle ilmiö on huolestuttava. Vihamieliset asenteet eriyttävät vähemmistöjä yhteiskunnasta, ja heidän huoltensa vähättely luo vain lisää eripuraa.
Kun yhä useampi rakentaa kuvaa punakaartista meppi Teuvo Hakkaraisen (ps.) sanoin, on helppo typistää aihe poliittiseksi valtapeliksi vailla yhteyttä käytäntöön.
Julkisessa keskustelussa vihervasemmistoleiman alle lukeutuu yhä suurempi määrä ihmisiä, jopa tasavallan presidentti, Timo Soini ja arkkipiispat Leo ja Tapio Luoma.
Kritiikin yhteys arkielämään mitätöidään politiikaksi. Dialogia ei synny, kun yhteisymmärrys siitä, mistä keskustellaan, on torpedoitu. Siispä meidän on kyettävä hahmottamaan, mistä loppukädessä keskustelemme ja miksi.
Johtopäätöksistä voimme olla eri mieltä, mutta dialogi vaatii yhteisymmärryksen siitä, miksi kohuttuja poliitikkoja kritisoidaan.
John F. Kennedyn sanoin: “Kaikki, mitä paha tarvitsee voittaakseen, on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.”
Adam Al-Sawad
Kaupunginvaltuutettu Kuopion vasemmiston puheenjohtaja
Mielipidekirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 9.8.2023